Terrorista

Viime lauantaina 30-vuotias Pakistanissa syntynyt, USAn kansalainen Connecticutista lastasi perheauton takaosan täyteen bensaa, kaasupulloja ja ilotulitteita yhdistettynä ajastimeen. Sitten tämä ihmiskunnan ystävä ajoi kärrynsä New Yorkin Times Squarille, parkkeerasi sen ja käveli pois odottaen räjähdystä. Kundilla ei onneks ollut homma ihan hallussa. Auto ei räjähtänyt. Ihmisiä ei kuollut.

Mut pelko on taas pinnassa.

Espanjassa asuessa joka kevät odotettiin ETAn kesäkampanjaa, jossa se räjäytti pommeja jossain Alicanten alueella (kaupungissa tai sen ulkopuolella). Suomessa ja Lontoossa on ollut kans omat hyökkäyksensä (eri syistä). Ja vaikka Baselissa ei terrorismia tarvinnut eritysesti pelätä, onnettomuuksia sattuu sielläkin.

Oma henki ei ole koskaan turvattu. Pelkoon on siis syytä aina. Mut kuka jaksaa olla pelokas 24/7?

Pelko on hyväksi, kun se pitää meidät valppaina tunnistamaan mahdolisen uhan. Pelko ei ole rakentavaa, kun se rajoittaa meidän normaalia elämää.

Täällä yritän nyt sitten löytää balanssia noiden kahden välistä.

Ja junassa matkustan, jos vain mahdollista, viimeisessä vaunussa. Ihan vaan varmuudeksi.