Lämmin vastaanotto

Onni on: uusi kiva koti (ja kivat vuokraisännät).

En tainnut vielä kertoa vuokraisännästä. Meillä oli tärskyt eilen aamulla juuri ennen muuttomiesten tuloa. Saavuin paikalle tasan 08:30 kuten oli sovittu. Rappusilla minua odotti hymyileväinen mies ruokakassin kanssa. "Kuulin valittäjältä, että tulette ulkomailta. Ajatelin tuoda vähän purtavaa tuhjään jääkaappiin". Voi kun huomaavaista ajattelin.

Eikä siinä vielä kaikki.

Kun selvisi, että Juansi on töissä, eikä tule olemaan paikalla kun muuttomiehet purkavat tavaramme, tarjoutui vuokraisäntä valvomaan asioiden kulkua kanssani ja olemaan apuna ("ei minulla ole mikään kiire").

Eikä siinäkään vielä kaikki.

Kun muuttomiehet paljastuivat rehdeiksi ja huolellisiksi (tai minä hyväksi päällepäsmäriksi) päätti vuokraisäntä luovuttaa vallan ja vastuun kokonaan minulle ja jatkaa matkaansa. Mutta ei ennen kuin oli saanut selville olinko suunnitellut lounastavani. Saadessaan kieltävän vastauksen sanoi hän tulevansa takaisin puolenpäivän aikoihin voileipien kanssa ("minä tiedän millaista on muuttaa koko päivä. Eihän siinä ehdi kokkaamaan. Pidätkö sinä tonnikalasta vai kinkusta?").

Ja niin puoli kahdeltatoista toi vuokraisäntä minulle yhden parhaista tonnikalavoileivistä mitä olen koskaan syönyt.

Eikä siinäkään vielä kaikki.

Kun hän ei osannut vastata kysymykseeni uunin käytöstä (sellanen jumalattoman suuri kaasu-uuni, enhän mä ollut nähnyt saatika käyttänyt sellasta sitten Dominikanisen) lupasi hän tulla käymään seuraavana päivänä (tänään) uudestaan vaimonsa kanssa joka voisi opastaa minua. Sovittiin ajaksi neljältä iltapäivällä. Viittä yli soi puhelin ja vuokraisäntähän se siellä, kyseli kävisikö meille, että he pyörähtäisivät kymmenen minuutin sisään. Ovikello soikin sitten vartin yli neljä ja oven takana oli vuokaisäntien lisäksi heidän kaksi aikuista tytärtään, ja perheen koira. Ollaan nyt sitten tuttuja koko perheen kanssa. Mukanaan heillä oli tietoa alueesta ja koiratarhan osoite, josta oli tullut puhetta eilen. Meillä on nyt kaikkien kännykkänumerot ihan vaan sen varalta, että tarvitsemme jotain ja joku heista ei heti vastaa.

On tää tervetuloseremonia vaan niin erilainen mihin olen tottunut. Ja hyvä niin.

Siinä kaikki.