Alkumetreillä

Täällä sitä nyt pällistellää. Bethelin kylässä, Connecticutin osavaltiossa. Meidän tilapäisasunto on täällä, Juansin toimistoa lähellä. Jo maanantaina ruvetaan metsästämään asuntoa East Norwalk ja Westport nimisiltä alueilta rannikolta. Täällä sisämaassa on sievää ja mukavaa, mutta jumatka New Yorkiin kestää 2 tuntia, mikä on aivan liikaa kaupunkiaddiktille.

Ihan siisti hotelli, perus 90-luvun meininkiä (joka on jo huomattava edistys 70-luvun koloseen, jossa ollaan asusteltu viimeinen kuukausi Baselissa).

Kello on pian 23:00 (05:00 Sveitsin aikaa) ja äly leikkaa vuorokauden putkeen valvomisen jälkeen heikosti, jos ollenkaan.

Yritän tässä nyt kumminkin pitää itseäni hereillä (sopeautua aikaeroon), ja mikäs sen parempi keino, kun kirjotella ensifiiliksiä uudesta kotimaasta.

Kokeillaan miten se sujuu ilman aivotoimintaa.

Ensinnäkin.

Mun on pakko opetella paikalliset mittayksiköt (fahrenheitit, mailit, tuumat jne.). Mitä pikemmin sen parempi. Vuokra-autolla huristeltaessa hotellille, ei ollut nopeusmittarista mitään hyötyä. Paljonko on 60 mailia/h? Tai 80 tai 100? Oliks se maili 1.6km? Tai jotain edes sinnepäin...

Soitin autosta pikkuserkurkulle Lindalle, joka kehui meidän tuoneen lämpimän ja aurinkoisen ilman mukanamme. "Vielä pari päivää sitten oli 29 fahrenheittia". Ei mitään hajua paljonks se on.

A-p-u-v-a!

Toisekseen.

Jenkit tykkäävät puhua. Rajavartijan kanssa rupateltiin aluksi mukava tuokio, sitten sama kuvio autovokraamossa. Ensin bussikuskin kanssa joka meidät sinne vei ja sitten uudeman kerran meitä palvelleen kundin kanssa (joka kysyin ovatko Sveitsiläiset ajokorttimme kenties ruotsalaisia. Switzerland-Sweden. No onhan siinä ainakin kaksi ekaa kirjainta samanlaisia).

Kun kouoriuduttiin autosta ulos hotellin parkiksella kertoi viereisestä autosta noussut nainen ajaneensa 12 tuntia Floridasta tänne. Matka on Maineen. Me sitten heti pöyhistelemään omalla reissullamme. Että ihan Sveitsistä asti. Välilaskuineen ja kaikkineen.

Niin ja kahden muun hotellin asukkaan kanssa ollaan myös jo ehditty vaihamaan kuulumiset ja kansalaisuudet (he Kanadasta ja Teksasista, meidät sä tiedätkin). Olut on Teksasissa edullista ja Juansi ja minä tavattiin Espanjassa. En tiedä miten noi kaksi asiaa saatiin samaan keskusteluun. Joko amerikassa kaikki on mahdollista, tai mun väsynyt pääkoppa vaan hyppii epäloogisesti asiasta viidenteen.

Taidampa mennä kokeilemaan miten 9 tuntia yöunta vaikuttaa yhtälöön.

Hyviä unia!